Pakkoajatukset pelottavat

Ensiksi, anteeksi niille, joille olen luvannut kirjoittaa privana. Oon ollut saamaton vätys. On ollut aika haastava kuukausi.

Ammatillisen kuntoutuskurssin jälkeen sain kuin sainkin suoritettua ekan opiskelukurssin ja vielä kiitettävin arvosanoin. Sen jälkeen olin ajatellut alkavani miettiä seuraavaa kurssia, joka on tosi kovatöinen. Mutta en vaan pystynyt. Onneksi sitä on aikaa suorittaa lokakuulle, joten varmaan sitten syyskuussa esseetä kirjottelen.

Mutta siis tän jälkeen oon kärsinyt turvattomuuden tunteista ja pakkoajatuksista. Sellaisista pakkoajatuksista ja peloista, että teen itelleni jotain kamalaa. Pelkään mun ikkunaa?? Koska kerran pesin sen ja pelkäsin pudotusta. Nyt pelkään, että jos vaan "hyppään sen läpi". Mun pitää pitää verhoja kiinni. Mua jotenkin ärsyttää myöhään iltaan jatkuva valoisuus...se ei tietyllä tavalla anna sellaista rauhaa. Ehkä tuo aurinko ei ole linjassa mun sisäisen tunnemaailman kanssa ja siksi tuntuu pahalta, että se jatkuvasti mollottaa.

Kun olin kurssilla ja harjoittelussa, niin rytmi teki hyvää. Nyt on rytmi silloin tällöin ja paljon vapaa-aikaa ja se varmasti aiheuttaa tietynlaista tylsyyttä ja turvattomuutta...ehkä näitä pakkoajatuksiakin. Onko kellään samanlaisia.

En sitten sitä Ketipinoria voinut jatkaa, kun se väsytti niin paljon. Atarax on ollut puolikkaana yön turvana osan Rivatrilista kanssa ja loput Rivatrilista oon Sepramin kanssa vetänyt aamulla. Nyt mietin, että jos pakkoajatukset jatkuu kauemminkin, niin vois kokeilla jotain tehokkaampaa lääkettä niihin. Sepram ei oo se tehokkain. Mutta ehkä vasta kesän lopulla tai jotain..

Mut joo..ei mikään sellanen ns. kesäfiilis. Sitähän mä vähän pelkäsin, että mitä kesästä tulee. Ehkä odotukset on aina liian korkeella. Mulla on muuten vaativaa persoonallisuutta lääkärin mielestä.

Mutta mulle tulee kotiin kaveriksi kissanpentu heinäkuun alussa, jos kaikki menee hyvin :)

Tällasta.

Loppukesän terkut

Kaikki on suht hyvin, en ole karannut minnekään, vaikka musta ei ole kuulunut. On se jännä, että kun menee paremmin, niin ei oo sellaista tarvetta kirjoitella blogiin...ja sitten se on tämä kesä. Kun on paljon ulkona, ei tee mieli istuskella koneella yhtä paljon kuin syksyn tai talven pimeinä iltoina.

Olosuhteet on olleet kesällä suotuisat: rahallisesti, sään puolesta ja tekemisen puolesta, joten ei ole ollut kauheasti oireita. Ihana tällanen hengähdystauko nyt ainakin tähän väliin. Oottelen kutsua kuntoutustutkimukseen, jonne pääsin. Se kai järjestetään minulla joko elo- tai syyskuussa. Elokuun lopulla loppuu saikku, mutta uskon, että en ole vielä valmis työelämään, vaan jotain kuntouttavia toimenpiteitä on näköpiirissä.

Mitä olen tehnyt kesällä?

- ollut paljon ulkona ja rannalla
- nauttinut
- katsellut hyviä sarjoja iltaisin
- matkustellut Suomen sisällä sekä Tallinnassa
- sisustanut asuntoani
- nähnyt ystäviä
- syönyt ihan liikaa herkkuja (nyt alkaa painonpudotus..en oo koskaan painanu näin paljon)
jne.jne.

Oon tosi kiitollinen menneestä puolestatoista kuukaudesta!