Pakko kirjoittaa, vaikka pitäiskin jo nukkua

Onko teistä kellään ollut sellaista ongelmaa kuin vierastaminen? Mä oon huomannut, että alkuun voin vierastaa mun ystäviä, jos en oo nähny heitä pitkään aikaan. Silloin, kun seurustelin, niin vierastin joka kerta poikaystävääni, kun näin hänet ja olin ihan "jäässä", jonka hänkin tietenkin huomasi. Kysyin joskus siellä traumaperäisen dissosiaation vakauttamisryhmässä lääkäriltä, että onko mahdollista, että tuo liittyy traumaperäiseen dissosiaatioon. Hän oli sitä mieltä, että kyllä se voi liittyä. Mutta se on todella ärsyttävää. Poikaystäväkin oli joka kerta kuin uusi ihminen.

Oispa se kiva, kun joku elämänalue olis sellanen tosi ns. terve, kun tuntuu välillä, että tää dissosiaatio ulottuu ihan joka puolelle.

Joskus myös kavereitten ja ystävien kanssa olo tuntuu vaikealta. Mä en tiedä onko se sitä, että mun osilla on silloin sekasortoinen olo: lapsiosani ei tiedä onko toinen turvallinen vai ei...voiko luottaa ja aikuisosani haluaisi olla tietysti aikuinen ja läsnä. Muitakin osia voi olla liikenteessä. Kovasti aina odotan ystävien näkemistä, mutta alku voi olla hankalaa vierastamisen takia ja muutenkin saattaa olla hankalaa noitten osien takia. Sitten tulee niin paska olo, kun tuntee niin outoja tunteita, eikä pysty nauttiin ja oleen kunnolla läsnä välttämättä kuin hetkittäin. Miellyttämisen tarve on myöskin kova ja jos on vaikka 4 ihmistä niin hätäännyn, että ketä mä nyt miellytän ja miten. Kun en oikein tiedä niin mulle voi tulla myös sellanen ärsyyntynyt olo, kun sisällä tapahtuu niin paljon asioita ja on sekasortoinen olo.

Voi että, toivon, etten menetä mun ystäviä omien tunteiden tai oudon käytöksen takia, koska en voi sille mitään. Hetkellisesti voi tulla tollasten tapaamisten jälkeen niin paska ja paha ihminen -fiilis, että mietin, että musta ei varmaan oo mihinkään ihmissuhteisiin ja hetkellisesti voi myös käydä itsetuhoinen ajatus päässä, kun se tuntuu niin pahalle, että ei voi olla ihmisten kanssa ihan normaalisti :( :( :( :(

No joo..tällasia mietteitä piti kirjata ylös, kun jonnekin piti purkaa ja oon huono pitään päiväkirjaa.

Lies create limitations - valheet luovat rajoitteita

Löysin tuon otsikon sitaatin yhdestä artikkelista ja se on todella osuva. Välillä tuntuu, että mun pää on niin täynnä vääriä tulkintoja ja paikkaansapitämättömiä "totuuksia" ihmisistä ja asioista. Joskus on jo tuntunut, että niistä on päässyt, mutta sitten kun vaikka joku niistä onkin totta, niin sitten alkaa uskomaan niitä muitakin valheita taas. Esimerkiksi jos kuvitellaan, että ajattelisin, että ihmiset hylkää ja sitten joku oikeesti alkaiskin hylkiä mua siis ihan aikuisten oikeesti, niin sitten alkaisin epäillä kaikkia ihmisiä.

Ollaan käsitelty traumaperäisen dissosiaation vakauttamisryhmässä noita valheita ja niitten vaikutusta elämään. Hyvin kapeuttavaahan ja rajoittavaahan se on, koska moni valhe tai väärä tulkinta jotenkin aiheuttaa sitä, että eristäydyn muista.

Nyt sentään välillä osaan tunnistaa valheen. Se on niin hankalaa kun ne tuntuu tosi todellisilta ja niissä on tunteet mukana. Noh..tässä opetellaan. PALJON on opettelemista.

Tietysti myös realismi on hyvä säilyttää. En nyt oletakaan, että esim. minusta yhtäkkiä vaikka tulisi joku uraohjus tai jotain muuta vastaavaa. Omat voimavarat on hyvä tiedostaa ja lahjat myös.

Pääsin traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttamisryhmään!!!

Oon about neljä vuotta odotellut sitä, että tällainen ryhmä alkaisi. Se ois niin ku suunnattu just muntyyppisille ihmisille. En ole tavannut vielä ihmisillä, joilla on tällainen häiriö ja olis ollut kiva saada vertaistukea. On tuntunut niin yksinäiseltä tän häiriön kanssa. Nyt meidän maakunnassa järjestetään tänä keväänä ensimmäinen ryhmä, jossa on siis alle 10 jäsentä. Hakijoita oli paljon ja mä pääsin varasijalta mukaan!

Siellä käydään Traumaperäisen dissosiaation vakauttaminen -kirjaa läpi ja harjoitellaan ja tehdään niitä tehtäviä, joita siellä on. Odotan uteliaana, mutta myös pelolla, koska.....

Mun työaika per päivä pitenee sen takia, että joudun tänä ryhmäpäivänä lähteen puolelta päivin töistä pois. Se voi olla mulle hurja muutos, että yhtäkkiä teenkin 8-tunnin päiviä. Oon viimeksi tehnyt niitä pitkäkestoisemmin vuonna 2009 ja siitä on jo aikaa!!

Mutta....katsotaan, jos tuo ryhmä vaikka voimaannuttais mua selviään normiarjesta paremmin. Sehän sen tarkoitus on!

Kannattaa kysyä oman maakunnan sairaanhoitopiiriltä onko siellä menossa tai alkamassa tällaisia ryhmiä, jos kärsii ko. häiriöstä. Mutta näin...uusi vuosi ja näköjään uudet tuulet.

Lääkkeitä ja liikkeitä

Tänään on ollut sellanen päivä, että kehollista ahdistusta on ollut paljon. Rintaa on puristanut kovasti. En oo halunnut ottaa puolikasta rauhoittavaa lääkettä, kun tiesin, että töiden jälkeen meen Pilatekseen, jossa luultavasti vähän rentoudun.

Oon kuullut, että tärinä ja etenkin lantion tärinä voi laukaista traumamuistoja jne. Noh...ei mun ees tarvinut ns. tehdä tärinää...kyllä siellä Pilateksessa tärisi ihan muutenkin ;) TRE-liiketerapia (Tension releasing exercises) on sellainen, jota käytetään mm. sodasta palaavien sotilaiden traumatisoitumisen estämiseen. Voi että..oispa kiva saada joku tosi rentouttava joululahja, kuten hierontalahjakortti tai TRE-kurssi tai Kehoterapiaa tai jotain sellasta..kehon ja mielen hyvinvointiin liittyvää :)

Oon tossa mailaillu toisen mun lääkärin kanssa ja kyllä...mun kannattaa kokeilla sitä Sepramin tiputtamista, jos Voxra on kerta auttanut mielialaan. Huh...tulee raskasta, jos sen laskeminen on tällaista mitä tähän asti on ollut. Tääkin ahdistus mikä nyt on päällä..Herra yksin tietää mistä se tuli...joten kemiaa taitaa olla.

Ne on ihania päiviä, kun ei tarvi koko ajan miettiä olotilaansa. Vaikea on olla miettimättä, jos rintaa puristaa. Sen tietää siitä, että on hyvä olla, kun on tarpeeksi energiaa ja jaksaa töitten jälkeen (ilman paniikkia tai ahdistusta) jäädä keskustaan vaikka "näyteikkunaostoksille".

Niin...terapeuttini väläytti minulle mahdollisuutta päästä Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttamisryhmään, joka alkaisi tammikuussa. Aikaa mulla on miettiä sitä ensi viikon torstaihin asti, jolloin hän mahdollisesti kirjoittaa suosituslausunnon. Kyllähän se ois varmasti hyvä! Mutta sitä mä en halua, että mun koko arjesta tulee sellaista ongelmakeskeistä. Tarvin mä jotain kivaakin :) :)

Viimeksi tänään kuitenkin mietin, että miksi mun pitää olla sairas? Se on aikas raskasta!

Tässä muuten tuosta TRE:stä juttua