Haastetta itsessä

Katsoin mitä tunnisteita oon tänne laittanut, niin kahdeksi yleisimmäksi nousivat TYÖ ja AHDISTUS. Siitä voi päätellä jotain. Työn ja työkykyisyyden kanssa ollut pitkään ongelmia Pisin yksittäinen työputki on siis ollut vähän yli 6 kk.

Vaikeinta on ehkä se, että miten suhtaudun itseeni tämän kaiken keskellä. Mikä ja mitä on realistista ajatella itsestään? Onko vaivan arvoista jumittaa koko ajan työn ja saikkukausien välillä vai ihan oikeesti luovuttaa ja tsekkauttaa työkykyisyytensä, jos päästä niin päästä eläkkeelle ja vain elää. Toistan taas itseäni argh.

Mut, kun en oikein tiedä mitä oon, kuka oon, mikä on realistista jne? Huh..on tässä haastetta.

Saikku jatkuu...

Sain 4 viikkoa saikkua. Siinä ajassa pitäisi päättää jatkanko töitä tuolla vai en. En tiedä olisinko kuitenkaan työkykyinen tuon ajan jälkeen. En halua sitäkään, että roikun epämääräisesti työkykyisenä työkkärin listoilla.
Mulla on kyllä huippu lääkäri. Hän on myös terapeutti. Tosin ei minun. Hän suhtautuu potilaaseen eri tavoin kuin "pelkkä" lääkäri. Tietty maksaa hirweesti käydä yksityisellä, mutta toivon, että voisin jatkossakin käydä.

 Sain myös kokeiluun uuden tarvittaessa lääkkeen. Koska syön iltaisin rauhoittavaa, sitä minulle ei voi määrätä. Ketipinorin ja Truxalin tapaiset tekee mut hurjan väsyneeksi, joten nyt kokeilussa on Atarax. Se on alkujaan allergialääke. Katsotaan nyt, että mitkä on sen vaikutukset...toivottavasti hyvät. Ja parasta on, että siihen ei pitäisi kehittyä riippuvuutta.

Hassua, miten nyt ahdistaa se, että ei ole niin tarkkaa päivärytmiä. Myö facebookista lähtö ahdistaa. Pitää opetella elään jotenki uudella tavalla.

Toistan varmaan itseäni monessa tekstissä, mutta no can do ;) By the way...mun lääkäri sanoi, ettei ole varma auttaako lääkkeet kauheesti mun tapausta...en tiedä onko hyvä vai huono asia. Ehkä huono siinä mielessä, että oishan se kiva, jos auttais.