Se balanssi...

Huomenna jatkuu taas työt. Haasteena on miten löytää balanssi oman häiriönsä ja sitten ihan peruselämän välillä.. siis se, ettei jumitu katselemaan PELKÄSTÄÄN häiriötään ja unohtaa elää ja nauttia hyvistä hetkistä. Ja myöskin se, että kun tulee vaikeaa niin MUISTAA, että ai niin...en voi verrata itseäni ns. "perusihmisiin", koska mulla on tämä häiriö.

Se balanssi pitäisi löytää. Kevät on tuonut ainakin itelle ja tää vika saikkuviikko sellasta tiettyä iloa..tai sanotaanko ilon hetkiä. AURINKO! , PIAN PYÖRÄILEMÄÄN PÄÄSY!,  KEVÄÄN - KESÄN ODOTUS/TULO! ja ehkä myös UUSI ASUINYMPÄRISTÖ JA SEN TUTKIMINEN!

Täytyy myös muistuttaa itseään siitä, että joskus vaan KANNATTAA lähteä liikkelle, vaikka se tuntuu vaikealta, koska voi löytää ittensä kivoista jutuista, jotka alkujaan tuntu ajatuksissa raskailta, mutta kun niitä pääsi tekemään, niin niistä nautti. Tällaisia esim. viime viikolla oli VESIJUOKSU, KÄVELY AURINGOSSA JÄRVEN RANNALLA, JUTTELEMINEN YSTÄVÄN KANSSA jne.jne.

Kanssakulkijoilla, jotka kulkee tällaisen häiriön omaavien rinnalla, kehotan pyytämään mukaan juttuihin...ehkä toinen joskus lähtee ja siitä tuleekin hänelle HYVÄ KOKEMUS ja hän lähtee toisenkin kerran :)

PS. Tänään lintsasin dissosiaatioryhmästä, koska nukuin pitempään kuin oli tarkoitus eli kello ei soinut ja muutenkin, haluan henkisesti valmistautua huomiseen työpäivään tekemällä tänään kivoja juttuja.

On minussa toinenkin puoli...

Kirjoitan myös blogia, jossa kerron mun inspiraatioista, innostuksista ja pohdin mua kiinnostavia asioita. En viitti sekoittaa sitä tähän blogiin, koska mulle on tärkeää, että tämä on anonyymi.

Millainen on sitten tämän mun "angstisen puolen (josta tänne kirjoitan) toinen puoli?
Se on mm. luova, helposti innostuva, syvällinen, herkkä ja empaattinen. Haluaisin nämä kaksi puolta sellaseen balanssiin, niin sitten tulisi jo aika hyvä. Mä en tykkää siitä, että musta nähdään vain toinen näistä puolista. Se luo tosi yksipuolista kuvaa musta. Siks on harmi, etten voi jakaa sitä toista blogia teidän kanssa, mutta ehkä mun ois syytä myös välillä tuoda sitä toista puolta täälläkin esiin, ettei jäisi kauhean yksipuoliseksi.

Niin...dissosiaatiossahan on kanssa puolista kyse. Ihmisen eri puolet tai persoonan osat tai elämänhistorian palaset eivät ole yhdistyneet, vaan "leijailevat" jossain erillään. Tällaisen ihmisen kohdatessaan saattaa tuntua tosi hämmentävältä. Varmasti minäkin olen hämmentänyt monia ihmisiä..jopa ystäviä ja poikaystäviäkin. No can do..yhdistymistä/integraatiota odotellessa..

Tässä on myös itse opettelemassa ymmärtämään muita "kaksipuoleisia ihmisiä..tai kolmipuoleisia.."...tai ylipäätään ihmisiä. Kaikillahan meillä on monia eri puolia..kaikki ei todellakaan ole mustavalkoista.