"Kuule, tää yhteiskunta ei vaan toimi sillä tavalla, että..."

Tuo otsikko, kuten varmaan moni ymmärtää, on putouksen Ymmin sanonnasta. Itse oon kamppaillut sen kanssa, että pystyykö elämän sillä tavalla, mitä tämä yhteiskunta odottaa. Pitääkö mun puoliksi työkyvyttömänä tehdä töitä, menettää kokemus omasta minuudesta ja luovuudesta ja huumorintajusta, kun vaan saan rahaa ja olen tuottava.

Mitä on tuottavuus? Itse oon sitä mieltä, että oon "tuottavampi" kun saan tehdä asioita omaan tahtiin. Oon silloin myös onnellisempi, mun huumorintaju palaa ja pystyn olemaan parempi ystävä ja panostaan joihinkin mulle tärkeisiin juttuihin vapaehtoistyössä. En oo koko ajan vihainen tai ahdistunut ja tunne myötätunnosta itseäni kohtaan palaa.

Niin....mikä sitten on tärkeintä?

Facebook ja hylkäämiskokemukset

Kirottu facebook! Ei ole mukava kuulla, että jaan liian paljon asioitani facebookissa ja siksi ystäväni..siis ihmiset, joita kutsun ystävikseni, ei halua nähdä mun statuksia. Enää en jaa siellä mitään!

Tää on sama homma mikä toistuu lapsuudessa. Olet hyväksytty vain silloin, kun olet kiltti ja sulla on mukavat jutut. Kun ei ole, niin -> on parempi olla kiltti ja mukavat jutut tai sitten käy huonosti. Sitten sut "hyljätään".

Ei tunnu kivalta. Ei ollenkaan. Tuntuu kuin saisin olla vain puolittain minä. Niin monesti tuntuu siltä. Tiedän, että se ei ole totta (ainakaan monien läheisten ihmisten kohdalla), mutta kun se tunne tulee, niin meinaa tukehtua ja tulla hyperventilaatio. Ihan ku ei sais olla olemassa :(

Ennen facebookkia ei ollu näitä ongelmia. Ja kun on niin yksin...haluaa kirjoittaa mitä kivaa tai huonoa on tapahtunut. Ei ole vieressä sitä kumppania..ihmistä, jonka kanssa jakaa elämän. Niin..mitenkä nyt sit toimisin after facebook? Ketään ei voi velvoittaa kuuntelemaan mua muuta kuin terapeutin, jolle maksan siitä.