Työt alko

No nii..oon siis 5 päivää ollut takasin saikun jälkeen töissä...ja fiilikset on...ahdistavat. En oikein oo saanu nukuttua kunnolla ja jotenki se työnkuva ei tunnu ollenkaan sellaselta mitä tahtoisi tehdä. Katotaan nyt miten mun käy.

Ollaan terapeutin ja lääkärin kanssa päätetty hakea uudestaan vammaistukea terapioihin. Viimeksi kun hain sitä, en sitä saanut. Nytkin on valmiiks jo vähän sellanen tappiomieliala, mutta kokeillaan nyt.

Tänään heräsin myöhään ja en oo päässy yövaatteitten vaihtoon asti ja kello on neljä. Tarkoituksena on mennä kuntosalille, mikä saattaa kehollisesti auttaa tähän ahdistukseen...toivottavasti pääsen sinne asti. Ainaki se sali on tossa vieressä.

Nää olot niin kovasti vaihtelee ja vireystilat. Kuuluu taudinkuvaan, mutta tekee arjesta hyvin ennustamatonta.

Tällasta tänään.

Uniennäkijä - unista ja peloista

Mä nään usein psykologisia unia. Ne ei aina ole kivoja, mutta ne voi paljastaa jotain, mitä en oikein hiffaa ihan hereilläollessa. Oon viikon ajan nähnyt painajaisia. Se alkoi silloin, kun päätin, että jos mua pyydetään, niin pysyn tuossa työpaikassa...eli teen pitkään aikaan pisimpää työsuhdetta..

Unet on ollut joko sellaisia, että en kerkiä ystävieni mukaan johonkin, vaan oon tosi hidas pakkaamaan tai jotain. Tai sitten sellaisia, että oon unohtanut valmistautua kokeisiin ja sitten meen sinne ihan valmistautumatta.

 Noista unista oon ajatellut, että ne voi kuvastaa sellaista pelkoa muutosta ja tulevaa kohtaan, että epäonnistun tai pelkoa siitä, etten selviä elämäntilanteestani tai tulevasta. Ne on tosi ahdistavia unia ja aamulla on paha olo.

Toivottavasti painajaiset loppuisi ja voisin ihan tosielämässä käsitellä asioita.

Joskus toki on ihaniakin psykologisia unia. Sellaisia, että uskallan sanoa vastaan jollekin ihmiselle, joka "kyykyttää" mua tai vaatii multa liikaa. Tai sellaisia, että minulla on vauva (tyttövauva) ja rakastan sitä niin kovasti ( en ole vauvaihminen...luultavasti tuo vauva on minä pienenä).

Samaan aikaan, kun nämä painajaisunet on alkaneet, elämässä on ollut havaittavissa sellaista turvattomuuden tunnetta. Sellaista jatkuvaa olotilaa, että on jonkun kuilun reunalla ja juuri tippumaisillaan siitä. Se on tosi stressaavaa ja tuntuu, että silloin ei voi oikein rentoutua. Siksi yritänkin harjoitella erilaisia rentouttamismenetelmiä...koska ei oo kivaa. Ei tod! Kai nekin kuvastaa pelkoa siitä, ettei selviä jostain (esim. töistä tai surusta) ja on juuri tipahtamaisillaan eli menettämässä kontrollin ja putoamassa "korkeelta".

Tällaista tänään. Toivon sydämestäni, että nuo loppuis ja voisin täysiä keskittyä elämiseen ja olemiseen ja tulevaan jouluun!

SSRI-lääkkeet ja vierotus

Kun aloin syömään kymmenen vuotta sitten SSRI-lääkettä masennukseen ja ahdistuneisuuteen, sanottiin että se ei aiheuta riippuvuutta. Totesin, että sepä hyvä ja syöskentelin sitten sitä kymmenen vuotta.

Nyt, kun olen aloittanut uuden lääkkeen ja vähentänyt tätä Sepram -nimistä lääkettä, niin vieroitusoireet ovat olleet KAMALAT. Ne eivät ole vain psyykkisiä (ahdistuneisuus= ahdistus pakkoajatukset, paniikkikohtaukset), vaan myös TODELLA kehollisia. Minulla on joka päivä...suuren osan päivästä parestesiaa eli tunnetilaa, jossa ihminen kokee kihelmöintiä ja pistelyä kehossaan. Samoin kyky rentouttaa kroppaa on kadoksissa. Se on kuin jatkuvassa valppaustilassa. ONNEKSI uni on alkanut maistumaan Se on suuri siunaus. Muuten en voisi kyllä käydä töissä ollenkaan.

Laskin lääkettä 50 mg:sta 30:mghen, joka oli toisen lääkärin mielestä jota konsultoin, tosi iso yhtäkkinen lasku. Hän sanoi, että kannattaa laskea tästä lähtien max. 10 mg kerralla. Niin..5 mg:tä oon nyt kokeillut ja vieroitusoireet on hirveät. En pysty laskeen heti 30:sta alaspäin.. Haluaisin sellaisen tasaisen jakson ennen kuin taas rupean kiduttaan itseäni. Mutta en tiedä ymmärtävätkö lääkärit tätä. Periaatteena heillä on, että kahta lääkettä, jotka on samaan asiaan, ei kannata syödä samaan aikaan. Mutta, entä jos vaikka on pakko?
Näitä lääkkeitä voi siis kuitenkin syödä samaan aikaan.

No joo..päätin, että huomisesta alkaa sitten fyysisiin oireisiin Pilates, BodyBalance ja kuntosali. Jotain on pakko itse tehdä, että kestää olla kehossaan. Lisäksi uiminen kai rentouttaa ja hieronta varsinkin näitä parestesiaoireita.

Kuulin, että jollekin oli sanottu, että SSRI-lääkkeistä vierottautuminen kestää niin monta kuukautta kun on niitä vuosia, joita olen sitä syönyt. Tämä siis minulla olisi 10 kk. Aikamoista!!

Voi että, olisi niin hienoa, kun ei tarvisi käyttää lääkkeitä ollenkaan, eikä miettiä niiden yhteisvaikutuksia, eikä tapella lääkäreitten kanssa niistä tai kokea vierotus- tai aloitusoireita.

Vai johtuukohan nää sittenkin uudesta lääkkeestä? Hmm.. Se on ainakin auttanut mielialaan. Huoh. Näillä mennään nyt uuteen viikkoon kuitenkin..