Oon vielä täällä ( bloggaus hiljaiselon jälkeen)

Olen elossa, vaikka onkin ollut hiljaiseloa tän blogin puolella. Syy on varmaan se, että mun sisko on ollut käymässä pidemmän kaavan mukaan paikkakunnallani ja viettänyt puolet ajasta vanhemmillani ja puolet minulla. On ollut piristävää tällaiselle sairaslomalaiselle! Ehkä se on myös niin, että kun on ollut joku, jonka kanssa jakaa asioita ihan face to face niin ei ole ollut niin tarvetta kirjoittaa blogia tai jotain.

Ensi maanantaina on lääkäri ja pitäisi miettiä, että jatkuuko sairausloma. Mä oon ihan asennoitunut siihen, että jatkuu, koska jaksaminen on sen mukainen, mutta lääkärihän sen sitten päättää.

Oon miettinyt sitä, että pääsenköhän mä koskaan tyydyttävään työelämään. Kun oon miettinyt eläkettä tms., oon kuullut kommentteja: "En kyllä näe sua vaan kotona." tai " Sä oot vielä niin nuori." (täytän 34-v).
Itse en oikein vielä tiedä mitä ajattelen. Yksi ajatus on herännyt, joka olisi mielenkiintoinen. Nimittäin kirjallisuuden perusopintojen opiskelu avoimessa yliopistossa. Aloitin sen yksi syksy, mutta sitten tapahtui eräs tapahtuma, jonka jälkeen romahin ja jäi kesken. Mutta let´s see. On se...vaikeaa tehdä tällaisena...tämän häiriön kanssa päätöksiä, kun pelkää epäonnistumista (kun niin monesti kaikki on mennyt mönkään). Löysin kyllä hyvän kuvan, jonka ajattelin tässä lopuksi jakaa: