Välillä tuntuu siltä, että onkohan mulla mitään häiriöö vai oonko vaan muuten "vaikea". Puhuin juuri eilen tästä lääkärilleni, joka määräsi siis saikun elokuun loppuun. Mulla on jotenkin vahva tarve saada mustaa valkoisella tietoa siitä mikä mulla on. Epäilen jopa mun terapeuttia, jonka mukaan oon kompleksoituneesti traumatisoitunut ja mulla on toisen asteen rakenteellinen dissosiaatio. En ole aikaisemmin (ennen kuin vuoden sisällä) ruvennut epäilemään terapeuttia. Onko epäily tervettä? Välillä tosiaan oon miettinyt, että onkohan mulla epävakaa persoonallisuushäiriö myös.
Koska haluan selvittää työkykyäni ja häiriöni laatua yms..olen hakemassa Kelan kuntoutustutkimukseen. Toivottavasti pääsisin sinne. Odotan myös edelleen vammaistukipäätöstä. Siinä kuulemma kestää 6 viikkoa.
Odotan Kelalta myös sairauspäivärahaa. Elämä on tätä nykyä yhtä Kelaa ja odottamista siis.
Toivottavasti voisin nauttia kesästä. Mun on vaikea nauttia. Ja muutenkin syyllistän itseäni siitä, että "lomailen". Miksi? No juuri siksi, että en luota omiin havaintoihini ja kokemuksiini itsestä ja oloistani...toisin sanoen en luota omaan arvioon työkyvystäni.
Olisi mukava kuulla onko muilla samantyylisiä ajatuksia tai askarruttaako muita samat asiat? Onko teillä koskaan epäilyksiä häiriönne kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.