Se on ihan uskomatonta, miten on sellaisia päiviä..itse asiassa tuntuu, että useimmiten on sellainen päivä, että jotenkin on tosi vaikea lähteä kotoa. Pienetkin välimatkat ja ihmisten keskelle meno jotenkin...kai se sitten ahdistaa, koska on niin vaikea lähteä. Ihan, ku ois joku fyysinen sairaus, joka tekee sellasen saamattoman ja voimattoman olon. Välillä oonki miettinyt, että onkohan se fyysistä, mutta tähän mennessä ei ainakaan ole löytynyt mitään esim. kilpirauhashäiriöö tai muuta. Mut se on tosi inhottavaa. Ja se, kuinka helposti ihmisten kanssa väsyy ja kaupungilla väsyy. Se ei oo kyllä normaalia!
Ehkä se liittyy siihen dissosiaatiohäiriön vireystilojen vaihteluun sekä erityisherkkyyteen, jossa yhteenä piirteenä on helposti väsähtäminen. Ja sellainen peruslaiskuus tietysti. Mutta muistelen aikoja, jolloin oon ollut tosi meneväinen ja vaan todellakin ihmettelen. Miten on energiaa riittänyt?
Eilen esimerkiksi olin kaupungilla ja ihmisten seurassa aika suuren osan päivästä, niin tänään oon ollut jotenki ihan väsähtänyt ja saamaton. Mutta...niin vaikeaa kuin se onkin, niin armoa itselle pitäisi toitottaa, eikä syytellä.
Jospa se aurinko tois vähän energiaa ja hassua kyllä: mahdollinen työhonpaluu ja flunssanjälkeinen liikunnan aloittaminen. Aina voi toivoa..
Onko sinulla tutkittu kaikki elimelliset sairaudet sulkien pois niiden aiheuttaman väsymyksen? Puhuit kilpirauhas arvon mittauksesta, kokemasi väsymys voi johtua myös ohimolohko vaurioista, jossa erityisesti hippokampus ja amylgada ovat pienetyneet. Johtuen lapsuuden stressi ja vireystilan yliherkkyydestä.
VastaaPoistaVaikka ohimolohko vaurio todettaisiin, ei sille voida tehdä oikein mitään, saisitpahan selityksen kokemallesi väsymyksen tunteelle. Tutkimus tehtäisiin magneetti kuvauslaitteella sairaalassa.
Mistään vakavammasta siis ei ole kyse, ainoastaan siitä että äitisi ja sinun välillä on tapahtunut kyvyttömyys ja tarve vajaus.
Itselläni vuosia sitten jo todettiin oikean ohimolohkon pienentymistä, ja neurologi selitti sen johtuneen lapsuuden kokemuksista jotka seurasivat minua aikuisuuteen asti. Itse väistän, tai skippaan muiden ihmisten aiheuttaman väsymyksen kuuntelemalla musiikkia jatkuvasti, olen siis paikalla ruumillisesti mutta henkisesti en. Toki joskus on oltava paikalla myös henkisestikkin, mutta silloin huomaan super väsymyksen valtaavan mieleni.
Toivottavasti työsi ei ole pelkästään henkistä laatua jossa joudut olemaan läsnä 100% vaan sellaista jossa joskus voisit hengähtää.
Mielenkiintoinen ajatus tuo ohimolohko-juttu. Miten itse päädyit tutkimuksiin ja kuvauksiin? Mun työ ei ole henkisen puolen työtä.
VastaaPoista