Usein sen jälkeen, kun olen ollut pitkään joko kaverieni, ystäväni tai perheen luona tai kun on ollut jotain oikein mukavaa tekemistä, koen turvattomuutta tullessani omaan kotiin. Eroahdistus/turvattomuus. Lapsuudessa tullut.Silloin tuntuu kuin olisin jossain korkealla jyrkänteellä, enkä saisi oikein mistään kiinni ja olisin vaarassa pudota. Tästä varmaan johtuu sekin, että pelkään asuntoni ikkunoita. Pelkään, että yhtäkkiä turvattomuuden tunteen ajamana rynnistäisin niitten läpi. Ennen asuin ykköskerroksessa ja mulla oli lasitettu parveke. Silloin tuntui turvalliselta ja koti oli sopivan hämyisä soppi. Siitä tuli itselle sellainen turvasatama. Nyt on toisin. En tiedä miksi. Ehkä siksi, etten vielä ole sopeutunut asuntooni. Täällä on myös valoisampaa ja isommat ikkunat, kerros on nro.4. Aluksi kyllä siellä edellisessäkin asunnossa oli turvattomia oloja.
En ole koskaan selittänyt kavereilleni, että millaista tunnemylläkkää useasti (ei ihan joka kerta), tunnen erotessani heistä. Joskus se alkaa jo kotimatkalla. Se on niin absurdin kuuloista ja jotenkin irrationaalista. Se pieni tyttö minussa reagoi voimakkaasti erotilanteisiin ja yksinäisyyteen. Sellainen päivä mm. jolloin herään, eikä ole mitään sovittua tai suunniteltua tekemistä, saa mut aika kauhistuneeksi. Huom! Tekemiseksi riittää myös tietyt tv-ohjelmat, joten ei sen mitään ihmeellistä tarvi olla. Ehkä se on pahentunut vielä saikulla, kun joskus töissä ollessa, oli vaan ihanaa (ainakin aluksi) ajatus tosi lunkista päivästä. Nyt tosi tyhjät hetket tuo itselle paniikinomaista tunnetta.
Kellään muulla samanlaisia kokemuksia? Kirjoita s-postiin, jos on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.