Oon monesti nähnyt äidistä painajaisia, mutta viime öinen oli ehkä pahin. Heräsin siihen, että hengitin niin kuin mulla ois ollut paniikkikohtaus ja olin ihan hikinen.
Näin lyhykäisesti näin unta, että äiti oli päättänyt parkkeerata tiettyyn paikkaan, vaikka muualla olisi ollut paikkoja. Hän ei välittänyt siitä olisiko siinä edessä ihmisiä vai ei. Kun hän oli päättänyt parkkeerata tiettyyn paikkaan hän parkkeerasi,vaikka siinä oli lapsia edessä. Hän ajoi täysiä heidän päälle. Minä ja sisko oltiin aivan kauhuissaan/vihaisia, kun lapset jäi alle, mutta mutta musta ei lähtenyt ääntäkään...en pystynyt huutamaan. Musta oli tullut mykkä. Tähän heräsin siis. Muistan äidin ilmeen unessa. Se oli erittäin päättäväinen ja vain omaa etua ajatteleva.
Uskon päässeeni unen jälkeen kosketuksiini tunteisiini äitiä kohtaan (sellaisena joka hän oli lapsuudessani). Nyt hän on hieman erilainen. Kirjoitin A4:lle ensi kertaa sanoja ja lauseita, jotka minulla tuli noista tunteista mieleen...ja hänestä mieleen. Se on todella karua luettavaa.
Pieni ote siitä:
" Häikäilemätön", "Epäempaattinen", "Sun ei ois koskaan pitänyt olla kasvatusalalla.", "pelottava", "hyökkäävä", " ajat toisten päältä ja sanot vielä sitten, että se on niitten vika", "syytät syyttömiä jotta voisit perustella paskan käytökseksi", "pääset elämässä eteenpäin toisten kustannuksella", "ilonpilaaja" jne. jne.
En oo koskaan kirjoittanut mitään tollaista. Kai tää on mun vihaprosessissa jotain edistystä, että edes unen kautta pääsee kosketuksiin siihen vihaan, mikä mulla on sitä varsinaista kohdetta kohtaan, jota vastaan en ole uskaltanut tuntea vihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.