Kun ei voi luvata..

Kurjaa ahdistuneisuushäiriöni ja dissosiaationi kanssa on ollut se, että en voi pitää aina lupauksiasi. Oli sitten kyse kaverin näkemisestä, juhlien järjestämisestä tai johonkin menosta, et voi pahimmillaan tietää millainen päivä sinulla on seuraavana päivänä. Olo voi olla ihan ok tai sitten se voi olla sellainen, ettet voi kuvitellakaan lähteväsi jonnekin :(

Kotiin jääminenkin on usein niin tylsää ja koet jääväsi paljosta paitsi. Joskus jonkun tarvittaessa lääkkeen turvin on sitten vaan lähtenyt jonnekin.

Tänä viikonloppuna tämä asia on taas ajankohtainen. Huomenna olisi juhlat, joihin en tiedä tänään kykenenkö menemään. Huomenaamulla (viimeistään) pitäisi tehdä päätös. Eilen peruin menoni, tänään olin aamupäivällä..että ihan ok fiilis, kyllä mä meen. Nyt taas on "ahdistuslevottomuutta" ilmassa ja tässä mietiskelee, että mitäköhän lähdöstä tulee..

Kaikki eivät ymmärrä sitä, että suurin osa mun epäröintiä ja jutuista poisjääminen ei johdu siitä, että oon kuin tuuliviiri...meen niin sanotusti fiilisten mukaan, enkä pidä lupauksiani. Asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi, mutta tietty leima itsestä voi tulla. Sellainen, että " tuo tyyppi aina peruu kaikki" tai "ei kannata siihen luottaa" tai "ei kannata sitä kutsua."

Niinpä. Elämä on. Toivottavasti voisin joskus olla luottamusta herättävämpi!