Mulla oli taas vaikea viikonloppu (vieläkin on vaikea olo), mutta silti sain itteni liikkeelle ja lähdettyä kurssille. Se on kahtena sunnuntaina.
Aluksi koin, että ei tää oo ollenkaan mun juttu, koska oli tosi erilainen kuin olin odottanut. Sitten lopuksi tehtiin tanssia mielikuviin. Ja vika tehtävä oli sellainen, että toukasta kuoriutuu perhonen.
No...mä eläydyin oman elämän kannalta siihen ehkä vähän liian raskaasti...koska mun toukka ei meinannu nousta/muuttua ollenkaan perhoseksi...aina ku yritti nousta, ni ei uskaltanutkaan ja mä ihan oikeesti itkin siinä samalla, koska jotenkin koin sen niin voimakkaasti. Piti mun sit perhostakin esittää, mutta en siinä oikein ollu tunteella mukana. Onneksi tanssiope on liikunta- ja tanssiterapeutti, koska lopuksi tehtiin läsnäoloharjoituksia, että päästään tunnetiloista pois.
Mutta joo...toukka ehkä oli se lapsiosa minussa, joka ei tahtonut/ollut valmis aikuiseksi. Noh..huomenna pääsee terapiaan ruotimaan tätäkin aihetta. Mutta läsnäoloharjoitteista huolimatta tuli sellanen olo, että uskallanko mennä sinne toisen kerran, kun tulee noin voimakkaita tunnetiloja ja vielä toisten keskellä..noh..katsotaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.