Sain 4 viikkoa saikkua. Siinä ajassa pitäisi päättää jatkanko töitä tuolla vai en. En tiedä olisinko kuitenkaan työkykyinen tuon ajan jälkeen. En halua sitäkään, että roikun epämääräisesti työkykyisenä työkkärin listoilla.
Mulla on kyllä huippu lääkäri. Hän on myös terapeutti. Tosin ei minun. Hän suhtautuu potilaaseen eri tavoin kuin "pelkkä" lääkäri. Tietty maksaa hirweesti käydä yksityisellä, mutta toivon, että voisin jatkossakin käydä.
Sain myös kokeiluun uuden tarvittaessa lääkkeen. Koska syön iltaisin rauhoittavaa, sitä minulle ei voi määrätä. Ketipinorin ja Truxalin tapaiset tekee mut hurjan väsyneeksi, joten nyt kokeilussa on Atarax. Se on alkujaan allergialääke. Katsotaan nyt, että mitkä on sen vaikutukset...toivottavasti hyvät. Ja parasta on, että siihen ei pitäisi kehittyä riippuvuutta.
Hassua, miten nyt ahdistaa se, että ei ole niin tarkkaa päivärytmiä. Myö facebookista lähtö ahdistaa. Pitää opetella elään jotenki uudella tavalla.
Toistan varmaan itseäni monessa tekstissä, mutta no can do ;) By the way...mun lääkäri sanoi, ettei ole varma auttaako lääkkeet kauheesti mun tapausta...en tiedä onko hyvä vai huono asia. Ehkä huono siinä mielessä, että oishan se kiva, jos auttais.
hei tota, anteeksi nyt uteliaisuuteni mutta mikä on se "tarvittaessa" tilanne mihin toi uus lääkkees on? Kieltämättä tuntuu erikooselta tuo Atarax...
VastaaPoistaItse en ole halunnut mitään lääkitystä, joitain luontaistuotteita olen kyllä kokeillut...
Tarvittaessa tilanne on esim. paha ahdistuskohtaus tai sellanen, että kun sun pitää mennä jonnekin ja sua alkaa ahdistamaan niin paljon, ettet voi. Sen pitäisi lievittää sitä. Muuten mulla on kaksi säännöllistä lääkettä käytössä Sepram aamuisin ja Rivatril iltaisin. Lääkitykset aloitettiin, koska olin niin huonossa kunnossa, että ilman niitä en olisi pärjännyt. Uskon, että vieläkin ne jollain tavalla helpottaa elämää, koska lääkäri ei ole edes ehdottanut niiden purkamista. Jotkut dissosiaatiohäiriöiset tarvitsevat lääkkeitä, toiset eivät. Ehkä siinä on mukana sitä omaa valintaakin, mutta toisinaan ei voi ns "valita", jos on niin paha olla.
VastaaPoistaToivottavasti tos ei mennä sitä perinteestä rulettia missä tohtori koittaa löytää lääkkeen muun lääkityksen aiheuttaman haittavaikutuksen lääkitykseen...
VastaaPoistaSepram ja yleensäki nuo SSRI lääkkeet on melkosia ja paljo niistä on haittojaki, listathan on tunnetusti pitkiä :)
Ja sitte yöksi bentsoa? Yksin jo bentsojen kans voi tulla tota ahdistusta ja muuta mukavaa lääkkeitte oton välillä jos se on pitkä (=vierotusoireita)...
No kukin tavallaan...
Nää nyt on vaan ajatuksia joita kannattaa pysähtyä joskus miettimään :)
Vaikka itse olen lääkekielteinen niin olen kyllä nähnyt liian läheltä tuon puolen ja valitettavasti pahempaakin...
Tuosta valinta asiasta:
Aina voi valita, usko pois!
...ei hitto... anteeksi nyt vaan mutta onko tää sun huippulääkäris määränny nuo neuroleptitkin?
PoistaEix susta ala tuntua jo joltaan koe-eläämeltä?
Onko noi kaikki lääkkeet määrätty tuohon sun dissosiaatiohäiriöön?
Nyt just ei oo virtaa siihen että ehtisin lukea blogis läpitte ajatuksella, joten heitän suoria kysymyksiä, toivon ettet pahastu!
Tälläset kirjotukset vaan hätkähdyttää ja en saa oltua hiljaa, sorry.
Vaikutat melko nuorelta, toivottavasti et joudu elämään loppuelämääs lääkehelvetis...
Ootko muuten kuinka paljo perehtyny lääkejuttuuhin vai kokeiletko toivonkipinä rinnassas kaiken sen mitä lääkäri saa päähänsä?
Mä oon 33-vuotias. Mulla ei oo mitään lääkkeitä vastaan ja mä ihan itse oon myös ehdottanut lääkekokeiluja. Ahdistuneisuuteen on pääosin määrätty lääkkeitä. Mulla on tosi hyvä lääkäri. Kaikennäkösiä ollut matkan varrella. Jokainen tekee omat valintansa. En halua kritiikkiä enempää omasta lääkkeitten syömisestä. Et tunne kunnolla mun sairaushistoriaa, etkä ole (ilmeisesti) lääkäri eli jätän nyt sun jutut ihan omaan arvoonsa. Olen pohtinut ilman lääkkeitä oloa ja tiputtanutkin SSRI-lääkettä jonkun verran. Mutta näillä mennään!
VastaaPoista