Tuo otsikko, kuten varmaan moni ymmärtää, on putouksen Ymmin sanonnasta. Itse oon kamppaillut sen kanssa, että pystyykö elämän sillä tavalla, mitä tämä yhteiskunta odottaa. Pitääkö mun puoliksi työkyvyttömänä tehdä töitä, menettää kokemus omasta minuudesta ja luovuudesta ja huumorintajusta, kun vaan saan rahaa ja olen tuottava.
Mitä on tuottavuus? Itse oon sitä mieltä, että oon "tuottavampi" kun saan tehdä asioita omaan tahtiin. Oon silloin myös onnellisempi, mun huumorintaju palaa ja pystyn olemaan parempi ystävä ja panostaan joihinkin mulle tärkeisiin juttuihin vapaehtoistyössä. En oo koko ajan vihainen tai ahdistunut ja tunne myötätunnosta itseäni kohtaan palaa.
Niin....mikä sitten on tärkeintä?
Mä niin ymmärrän sua! Oon tässä vuosien mittaan joutunut sivuuttamaan monet odotukset ja tekemään niin kuin oman jaksamisen kannalta on parasta. Säkin saat heittää muiden odotukset huitsin hukkaan ja tehdä niin kuin sulle on paras! Sitä paitsi "tuottavuutta" ei mitata rahassa tai tehokkuudessa. Kukaan ei voi laskea ihmisen arvoa, sitä kuinka tärkeä osanen tätä monimutkaista palapeliä kukin on. Mä vietän parhaat hetkeni mielenterveyssyistä eläkkeelle jääneen työikäisen ystäväni luona. Raha ei liiku, mutta tuon kodin kiireettömyydessä vietetyt hetket on mulle enemmän kuin terapiaa. Säkin oot tärkeä ja arvokas, juuri nyt ja juuri sellaisena kuin oot. <3
VastaaPoistaKiitti :) Mä vaan huomaan sen, että tietty rytmi pitää mut järjissäni. Oli se sitten rytmi vapaaehtoistyön mukaan tai oikean työn mukaan. Kotona lojuminen tekee mut entistä saamattomammaksi ja masentuneemmaksi. Sellanen balanssi on vaikea löytää.
VastaaPoista