Pienet ilot

Eilen ihan pikkurikkinen ilon tunne valtasi minut pieneksi hetkeksi ja kuulkaa se oli aivan mahtava tunne. En muista koska on ollut viimeksi sellainen tunne. Varmaan kesällä. Luultavasti se tuli siitä, kun kävin kampaajalla ja leikkasin hiukset ja se oli jotenkin voimauttava kokemus. Kävelin kaupungilla ja koin olevani vähän aikaa "normaali" ihminen.

Kun olin ammattikorkeakoulussa ihmiset kuvaili minua sellaseen lappuun, että hymyilen paljon ja olen iloinen. Senkin jälkeen, kun muutin uudelle paikkakunnalle, koin porukassa olevani sellainen hauska tyyppi. Missä se tyyppi on nyt? Silloin tosin mua haittasi se, että se syvällisempi puoli minusta tuli vain harvoille ilmi.

Mä kaipaan pieniä ilon tunteita (jos ei suuria saa). Mä rukoilen sellaisia hetkiä. Ne antaa voimaa.

Löysin muuten hyviä asioita, joista ehkä vois löytää iloa.Tässä niitä tulee: