Kun hyviä asioita tapahtuu oireilen:
Olipa tässä viikko kun voitin 6 päivänä peräkkäin jotakin pientä ja vähän suurempaa arvonnassa. Osallistun PALJON nettiarvontoihin. Mutta ei ollut seesteinen viikko. Jos tapahtuu liian paljon hyvää, oireilen. On vaikea ottaa sitä vastaan ja tuntee syyllisyyttä. Olen myös erittäin ylivirittynyt silloin, enkä pysty keskittymään mihinkään. Koko ajan kauhea tärinä päällä.
Toinen esimerkki: kuntoutuskurssi on hyvä asia. Mutta heti kun sain tietää, että pääsen sinne, aloin oireilemaan. Kaikki uusi, vaikka hyväkin oireiluttaa.Se pelottaa, kun pelottaa, että kaikki epäonnistuu...niin kuin ennenkin.
Kolmas esimerkki: Kun ihastun tai seurustelen, se on hyvä ja jännittävä asia..aiheuttaa myös positiivisia viboja myös, mutta silloin olen äärimmäisen herkkä ahdistumaan ja ylivirittynyt, joten kun loin kristilliselle deittisivustolle ilmoitusta, päädyin poistamaan sen sieltä muutaman päivän päästä, olotilojen pelossa. Seurustelusta voisi muutakin kertoa, mutta menisi hiukan liian ohi aiheen. Paitsi se, että siinäkin se syyllisyys. Kun kokee jotain hyvää ja rakkautta, tuntee, ettei ole sen arvoinen. Täällä sitten yksin sunnuntai-iltana istun telkkua katsoen miehenkaipuussa, enkä edes uskalla tutustua kehenkään jaa muistelen menetettyjä ihmisiä eli ex-poikakavereita.
Huhhuh, Onpas elämä välillä todella monimutkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.