Nyt on vaikea aihe. Toivoisin, että teistä lukijoista löytyisi kristittyjä/uskovaisia, jotka kärsii tästä häiriöstä. Haluaisin kysyä teiltä, että onko häiriö kuinka vaikuttanut teidän seurakunnassa viihtymiseen/käymiseen, uskoonne tms? Saa laittaa s-postiin vastauksia, jos uskaltaa. Mulla on tosi paljon. Ja se on tosi harmi. Kun on ollut traumoja ennen uskoontuloa ja seurakuntaan menemistä, niin sitten kun siellä uudestaan on tullut vastaan se, että ihmiset...hengelliset auktoriteetitkin joihin luotit, eivät ole osoittautuneet luottamuksen arvoiseksi, niin siitä on kyllä jäänyt sellainen avohaava, että se vaikuttaa uskoon ja seurakunnassa käymiseen.
Nyt tein sellaisen liikkeen, että erosin seurakunnasta, jossa minua on haavoitettu (ei ihmiset välttämättä ole itse tajunneet haavoittavansa). Kauheat syyllisyydet pukkaa päälle tästä ratkaisusta ja sellainen, että olen anteeksiantamaton ja keskenkasvuinen, kun en pysty samassa seurakunnassa olemaan, mutta joissakin tapauksissa vaan on helpompi olla itsensä kanssa, kun ottaa etäisyyttä. Ehkä tämä on se. Mutta huhhuh..mitä kriisejä ja tunnetiloja ja vaikka mitä pukkaa.
Lisää tekstiä varmasti tulee syksyn mittaan ko. aiheesta. Nyt ei vaan jaksa kirjoittaa enempää, vaikka kirjoitettavaa olisi ihan tosi paljon.
Olisiko vertaistukea näistä asioista tarjolla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.