4 päivää. 4:ssä päivässä minun kuntoutustarpeestani pitäisi tehdä selvitys. Itselle tuntuu, ettei tuo ole riittävä aika, mutta näin on järjestävä taho päättänyt.
Miten on mennyt?
Sosiaalityöntekijä on haastatellut. Ammatillisen kuntoutuksen neuvoja on haastatellut. Psykologi on haastatellut. Ja olen tehnyt liudan psykologisia testejä: älykkyys/muisti/persoonallisuus -testejä.
Olisin toivonut, että olisin saanut tehdä joitain testejä, joista kävisi ilmi lisää mun häiriöstä ja sen tilasta, mutta näköjään ei. Vaikka kyseessä onkin psyykkinen häiriö (samaan aikaan testiä oli tekemässä ihan fyysisistä häiriöistäkin kärsiviä).
Koska kesä oli hyvä, luulen, että olen tullut antaneeksi psykologille liian ruusuisen kuvan elämästäni. Mutta toivottavasti en antanut. Nytkin mielen on vallannut joku ihme ahdistus ja melankolia. Liekö syksyyn liittyvää? Enpä tiedä.
Psykologilta tuli kuitenkin vinkki, kun kerroin tästä blogista. Hän sanoi, että vaikka tämä käsittelee ko. häiriötä ja elämää sen kanssa, voisin myös kirjoittaa tänne elämää sulostuttavista positiivisista asioista. Noh..ehkä sekin onnistuu.
Perjantaina on sitten ammatinvalintatestiä ja ammatillisen kuntoutuksen vaihtoehtojen kartoitusta. Maanantaina on lääkärin haastattelu, loppupalaute ja suositukset. Notta silleen..
Voi, kunpa nuo olis viisaita nuo tutkijatädit. Antaisivat viisaita neuvoja ja ohjeita mulle. Sitä toivon kovasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.