Miks en voi olla normaali? Miks tää häiriö vaikuttaa mun joka elämän osa-alueeseen? Helkutin häiriö!! Koko nuoren aikuisuuden oon kärsinyt tästä...aikaa on mennyt hukkaan ja tulee menemään. Ihan perseestä !! En aio kyllä tuntea tästä syyllisyyttä enää, vaikka helppo se on näin julistaa, kun oikeesti se syyllisyys tulee niin helposti.
Mä oon menettänyt mun ammatin, hyvät kumppaniehdokkaat, mun talouden, ystäviä, itseni tän häiriön takia.
Pahinta on, että tunnistan itsessäni äitiä...äidin "luonnehäiriötä". Mä en halua tulla samanlaiseksi ja olla samanlainen kuin se.
Tunnistaako kukaan samoja tunteita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.