Voi tätä ennen kuukautisia olevaa viikkoa. Nämä viikot on ihan kauheita. Ihan hirveitä! On kehollisesti aivan karmea olo, mutta ehkä vielä pahempaa on henkinen olo. Oon tosi ärsyyntynyt ja vihainen sekä herkkähipiäinen. Loukkaan ihmisiä. Kärsivällisyys on nollassa. En tajua miten kaikki vaan pursuaakin mun suusta niin ulos. Ehkä se on sitä agressiota, jota oon pari vuosikymmentä pidätellyt tai sit mun hermot on ihan riekailena lääkkeiden pitkästä käytöstä tms. Mutta pelkään olla itseni ja toisten seurassa näinä viikkoina. Tietäisittepä millainen olin vielä 6 vuotta sitten. Aika kiltti ja ihana ihminen!
Sit ku on tarpeeksi paha olo ja on aiheuttanut toisille ja itselle tarpeeksi kärsimystä, niin helposti ottaa sen tarvittaessa pillerin..että kestää. Tiedän, ettei se ole paras ratkaisu. Tänäänkin otin sen töitten loppupuolella ja sitten kun pääsin kotiin olin ihan kaputt. Suoraan nukkumaan. Oon tosi herkkä noille tarvittaessa otettaville ahdistuneisuuslääkkeille ja en pysy oikein millään lääkkeellä hereillä, joka ei ole rauhoittava lääke vaan joku muu. Tässä se ilta sitten meneekin..heräillessä. Parempi ehkä sekin, kun loukata jotakuta. Näin kristittynä naisena se tuntuu erittäin sopimattomalta ja pahalta.
Kirjottakaa toki s-postiin, jos kellään on samanlaisia kokemuksia. Ja sorry, jos toista samoja asioita...kerron vaan elämästäni ja joskus se on vaa "samanlaista".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.