Eilen olin ensimmäistä kertaa Traumaperäisen dissosiaation vakauttamisryhmässä. Se oli tavallaan sellainen tiedotustilaisuus. Paljon en ryhmästä voi kertoa, koska on vaitiolovelvollisuus. Mutta on mukava päästä tapaamaan 19 kerran samasta häiriöstä kärsiviä ja opetella yhdessä ns. selviämään sen kanssa :) Mentelmiä kyllä varmasti voin tässä jatkossa jakaa.
Kun on aikaa, tuppaa tulemaan ikäviä asioita mieleen. Tänään lähdin töistä kesken, koska mahaa alkoi sattumaan niin paljon. Tulin kotiin ja siinä sitten jäi aikaakin vain olla. Tässä kohtaa tulee mukaan dissosiaatio ja muistot ja muut... Jos en jatkuvasti ole tekemässä jotain, antamassa huomiota johonkin esim. töihin, liikuntaan, lukemiseen, tv-sarjoihin (mulla "paras" pakokeino), niin sitten muistoja alkaa pyrkiä pintaan. Vähän yli vuosi sitten päättyi lyhyt seurustelusuhde. Tänään tuli kuitenkin pitkästä aikaa (kun ehkä oli sitä aikaa enemmän), ihan kauhea ikävä häntä yhtäkkiä...ihan jotenki puskan takaa. Vaikka itse olin se, joka tavallaan päätti lopettaa tuon seurustelun (osittain varmasti juuri häiriöni tähden), niin silti...vaikka aikaa on kulunut, silti ikävä voi yhtäkkiä puskea pintaan. Mietin, että mikä juuri tässä hetkessä ja juuri tässä vuodenajassa muistuttaisi tuosta ajasta? Muutama päivä sitten taisi sataa se "kunnon ensilumi"...niin..lähes koko seurustelun ajan oli lunta, oli loppusyksy ja talvi. Mulla on kyllä hassu mieli, kun se assosioi tai dissosio tolla lailla. En ollut myöskään töissä, vaan työtön eli päivisin kotona. Tänään sama homma. Olin siis päivällä kotona.
Joskus mun pitää miettiä kovasti, että mikä minkäkin tunteen/oireen laukaisee. Joskus sen löytää, joskus ei. Tervetuloa traumaperäisen dissosiaatiohäiriöisen elämään..No, tänään sentään tuli tunne, eikä oire. Se on aina terveempää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.