Minulla on ollut ja tulee olemaan myös hyviä hetkiä, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia. Minusta on hienoa, että saan jakaa ne sellaisten kanssa, jotka ovat nähneet elämääni all the way. Minusta sellaiset ihmiset, jotka kestävät vain huumorintajuista, iloista ja ystävällistä minua, eivät ansaitse minun hyviä päiviäni ja läsnäoloani niissä. Haluan, että minut hyväksytään kokonaisena, ei vain puolikkaana.
Tiedän, kaikki eivät pysty tähän. Heille voin sanoa ehkä Good bye. Olen mikä olen..en voi päättää yhtäkkiä itse muuksi muuttua.
Karua tekstiä, mutta tällaisena hyvänä päivänä tuli vaan mieleen miettiä sitä kenen kanssa tällaiset päivät haluaa jakaa.
Pakko nyt kommentoida, että puhut täyttä asiaa! Haluan sellaisia ihmisiä ympärilleni, jotka jaksavat ja kestävät minua myös kun olen hankala ja kaikki ei ole hyvin. Ihmisiä jotka välittää, tuli mitä tuli. Tsemppiä ja voimia sulle iha hirmusesti!
VastaaPoistaKyllä tuo on niin totta! Itse olen havainnut saman, tosin omalla kohdalla en tiedä johtuuko se siitä, että itse jätän pitämättä yhteyttä ihmisiin huonoina aikoina. Toisaalta, eivätkö he voisi sitten vastavuoroisesti olla minuun yhteydessä? Ehkä juuri silloin se todellinen ystävyys mitataankin..
VastaaPoistaToisaalta, en jaksaisi ihmisiä juuri nyt, kun on huono hetki. Eikä sen puoleen minulla paljon ihmisiä olekkaan. Ei se oikeastaan edes haittaa. Ehkä se on mukavampi, että voi itse päättää, milloin jaksaa ihmisiä ja he eivät loukkaannu, jos on pitkiäkin aikoja, kun minusta ei kuulu. Toisaalta koen sen hyvin ahdistavana, jos on 'liikaa velvollisuuksia' toisia ihmisiä kohtaan..
Voimia sinulle!
Kiitoksia!!
VastaaPoista