Ole elämässäni tai älä ole ollenkaan, mutta älä ole vain silloin kuin minulla menee hyvin

Joskus ärsyttää se, että jos on ollut vaikeampaa kautta pitemmän aikaa, niin joillakin ihmisillä saattaa mennä kärsivällisyys tai kestokyky siihen ja he "unohtavat" minut. Sitten yhtäkkiä, kun meneekin paremmin, he ilmaantuvat takaisin elämääni. Tiedoksi -> en halua elämääni tällaisia ihmisiä!! Se on todella loukkaavaa. Ymmärrän kyllä sellaiset syyt, että jos toisella on vaikeaa itsellä, niin ei sitä jaksa toisen ruikutusta kuunnella välttämättä. Mutta ylipäänsä en ole sen arvoinen, että kelpaan vain ystäväksi hyvinä hetkinä.

Minulla on ollut ja tulee olemaan myös hyviä hetkiä, päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia. Minusta on hienoa, että saan jakaa ne sellaisten kanssa, jotka ovat nähneet elämääni all the way. Minusta sellaiset ihmiset, jotka kestävät vain huumorintajuista, iloista ja ystävällistä minua, eivät ansaitse minun hyviä päiviäni ja läsnäoloani niissä. Haluan, että minut hyväksytään kokonaisena, ei vain puolikkaana.

Tiedän, kaikki eivät pysty tähän. Heille voin sanoa ehkä Good bye. Olen mikä olen..en voi päättää yhtäkkiä itse muuksi muuttua.

Karua tekstiä, mutta tällaisena hyvänä päivänä tuli vaan mieleen miettiä sitä kenen kanssa tällaiset päivät haluaa jakaa.