Kuuluuko teidän muiden häiriöön inhottavia yksinäisyyden tunteita jopa seurassa ja yksinkin, jos viikonloppuna ei ole tekemistä? Riippuuko se siitä oletko parisuhteessa vai et?
Itse en siis ole parisuhteessa ja tunnen kumpaakin. Joskus olen tuntenut sitä parisuhteessakin. Miten te selviätte niistä päivistä ja hetkistä jos tunne on erittäin vahva? Tänään itse sorruin mässäilyyn..hmm...Yleensä yritän sitä pitää loitolla surffailemalla netissä, katselemalla tv:tä, odottaen seuraavaa päivää jne. jne.
Ideoita otetaan vastaan selviämiskeinoiksi, mutta kiitos ei huumaavia aineita vastaukseksi !
Mulle voi laitella s-postia.
lauantai 31. toukokuuta 2014
torstai 29. toukokuuta 2014
Muuri joka kestää kaiken?
Tänään vietän piiiiitkästä aikaa päivää (eli vuosi sitten viimeksi), jolloin haluan keskittyä mun jumalasuhteeseen. Mä tiedän, että kun Jumala puhuu, niin voi tapahtua paranemista.
Mietin tänään, että olen halunnut pitkään jotakuta, joka pystyisi ottamaan mun kaikki osani vastaan ja tunteeni vastaan. Ihmisistä en ole sellaista löytänyt. Kuinka voinkaan? Kukaan ihminen ei voi olla täydellinen ja ehkä oma luottamukseni ihmisten kykyyn myös horjuu.
Tänään kun rukoilin, niin taas kerran koin, että mun Luoja, Jumala voi ottaa kaiken vastaan. Häntä kutsutaan Raamatussa kallioksi, linnaksi ja suojamuuriksi. Eikö juuri tällaista vahvutta vasten voi tuoda kaikki tunteensa turvallisesti esiin. Eikö juuri tällainen muuri kestäisi sitä teini-ikäisen osani kapinaa ja epäilyksiä? Kyllä!
Jumala tietää mut millainen oon ollut syntymästäni lähtien ja mitä on ollut matkan varrella. Siksi hän ymmärtää mun epämääräisiä reaktioita, joita ite en ymmärrä, joita muut ei ymmärrä. Joita terapeutti voi yrittää jollain tavalla ymmärtää. Mutta Hän ymmärtää täysin. Mun Muuri joka kestää kaiken!
Voi, haluaisin opetella luottamaan tähän Muuriin!
tiistai 27. toukokuuta 2014
Masennuslääkkeet
Katsoin eilen tv-ohjelman MOT, jossa tutkailtiin/käsiteltiin SSRI-lääkkeitä. Olisi mielenkiintoista tietää onko teitä muita dissosiaatiohäiriöisiä lääkitty noilla lääkkeillä jossain vaiheessa ja oletteko kokenut,että siitä on ollut apua? Ja mitä muita lääkkeitä olette käyttäneet? Mulle voi kirjoittaa tuohon blogissa olevaan s-postiin.
Kun sairastuin tai siis kun hakeuduin avun piiriin 2002 (sairastuminen tapahtui aiemmin), niin sain sitalopraami lääkityksen. Siitä oli mulle silloin tosi paljon apua, koska mun paniikkikohtaukset vähenivät ja dissosiaatio-oireistakaan ei tullut niin kauheaa paniikkia. Myös ahdistuneisuus ja masennus alkoivat hellittää ja kuntouduin melko nopeasti opiskelukuntoon. Enää en tiedä onko niistä minulle apua. Samat lääkkeet on edelleen, mutta varsinaiseen dissosiaatiohäiriöönhän ne eivät auta.
Minulla on toinenkin lääke jota käytän säännöllisesti ja joka vähentää ahdistusta. Senkään tehosta en enää ole varma, koska siihen kehittyy riippuvuus. Se on otettu käyttöön myöhemmin.
En tiedä millainen olisin ilman lääkkeitä. Koko nuoren aikuiselämäni olen niitä syönyt. Oisihan se mielenkiintoista kokeilla joskus, mutta silloin pitäisi olla hyvä kontrolli lääkäriltä..yksin en haluaisi sitä tehdä. Katsotaan milloin on sopiva kohta kokeilla...vai onko sopivaa kohtaa...
Kun sairastuin tai siis kun hakeuduin avun piiriin 2002 (sairastuminen tapahtui aiemmin), niin sain sitalopraami lääkityksen. Siitä oli mulle silloin tosi paljon apua, koska mun paniikkikohtaukset vähenivät ja dissosiaatio-oireistakaan ei tullut niin kauheaa paniikkia. Myös ahdistuneisuus ja masennus alkoivat hellittää ja kuntouduin melko nopeasti opiskelukuntoon. Enää en tiedä onko niistä minulle apua. Samat lääkkeet on edelleen, mutta varsinaiseen dissosiaatiohäiriöönhän ne eivät auta.
Minulla on toinenkin lääke jota käytän säännöllisesti ja joka vähentää ahdistusta. Senkään tehosta en enää ole varma, koska siihen kehittyy riippuvuus. Se on otettu käyttöön myöhemmin.
En tiedä millainen olisin ilman lääkkeitä. Koko nuoren aikuiselämäni olen niitä syönyt. Oisihan se mielenkiintoista kokeilla joskus, mutta silloin pitäisi olla hyvä kontrolli lääkäriltä..yksin en haluaisi sitä tehdä. Katsotaan milloin on sopiva kohta kokeilla...vai onko sopivaa kohtaa...
tiistai 20. toukokuuta 2014
Epäilyjä
Välillä tuntuu siltä, että onkohan mulla mitään häiriöö vai oonko vaan muuten "vaikea". Puhuin juuri eilen tästä lääkärilleni, joka määräsi siis saikun elokuun loppuun. Mulla on jotenkin vahva tarve saada mustaa valkoisella tietoa siitä mikä mulla on. Epäilen jopa mun terapeuttia, jonka mukaan oon kompleksoituneesti traumatisoitunut ja mulla on toisen asteen rakenteellinen dissosiaatio. En ole aikaisemmin (ennen kuin vuoden sisällä) ruvennut epäilemään terapeuttia. Onko epäily tervettä? Välillä tosiaan oon miettinyt, että onkohan mulla epävakaa persoonallisuushäiriö myös.
Koska haluan selvittää työkykyäni ja häiriöni laatua yms..olen hakemassa Kelan kuntoutustutkimukseen. Toivottavasti pääsisin sinne. Odotan myös edelleen vammaistukipäätöstä. Siinä kuulemma kestää 6 viikkoa.
Odotan Kelalta myös sairauspäivärahaa. Elämä on tätä nykyä yhtä Kelaa ja odottamista siis.
Toivottavasti voisin nauttia kesästä. Mun on vaikea nauttia. Ja muutenkin syyllistän itseäni siitä, että "lomailen". Miksi? No juuri siksi, että en luota omiin havaintoihini ja kokemuksiini itsestä ja oloistani...toisin sanoen en luota omaan arvioon työkyvystäni.
Olisi mukava kuulla onko muilla samantyylisiä ajatuksia tai askarruttaako muita samat asiat? Onko teillä koskaan epäilyksiä häiriönne kanssa?
Koska haluan selvittää työkykyäni ja häiriöni laatua yms..olen hakemassa Kelan kuntoutustutkimukseen. Toivottavasti pääsisin sinne. Odotan myös edelleen vammaistukipäätöstä. Siinä kuulemma kestää 6 viikkoa.
Odotan Kelalta myös sairauspäivärahaa. Elämä on tätä nykyä yhtä Kelaa ja odottamista siis.
Toivottavasti voisin nauttia kesästä. Mun on vaikea nauttia. Ja muutenkin syyllistän itseäni siitä, että "lomailen". Miksi? No juuri siksi, että en luota omiin havaintoihini ja kokemuksiini itsestä ja oloistani...toisin sanoen en luota omaan arvioon työkyvystäni.
Olisi mukava kuulla onko muilla samantyylisiä ajatuksia tai askarruttaako muita samat asiat? Onko teillä koskaan epäilyksiä häiriönne kanssa?
keskiviikko 14. toukokuuta 2014
Oon vielä täällä ( bloggaus hiljaiselon jälkeen)
Olen elossa, vaikka onkin ollut hiljaiseloa tän blogin puolella. Syy on varmaan se, että mun sisko on ollut käymässä pidemmän kaavan mukaan paikkakunnallani ja viettänyt puolet ajasta vanhemmillani ja puolet minulla. On ollut piristävää tällaiselle sairaslomalaiselle! Ehkä se on myös niin, että kun on ollut joku, jonka kanssa jakaa asioita ihan face to face niin ei ole ollut niin tarvetta kirjoittaa blogia tai jotain.
Ensi maanantaina on lääkäri ja pitäisi miettiä, että jatkuuko sairausloma. Mä oon ihan asennoitunut siihen, että jatkuu, koska jaksaminen on sen mukainen, mutta lääkärihän sen sitten päättää.
Oon miettinyt sitä, että pääsenköhän mä koskaan tyydyttävään työelämään. Kun oon miettinyt eläkettä tms., oon kuullut kommentteja: "En kyllä näe sua vaan kotona." tai " Sä oot vielä niin nuori." (täytän 34-v).
Itse en oikein vielä tiedä mitä ajattelen. Yksi ajatus on herännyt, joka olisi mielenkiintoinen. Nimittäin kirjallisuuden perusopintojen opiskelu avoimessa yliopistossa. Aloitin sen yksi syksy, mutta sitten tapahtui eräs tapahtuma, jonka jälkeen romahin ja jäi kesken. Mutta let´s see. On se...vaikeaa tehdä tällaisena...tämän häiriön kanssa päätöksiä, kun pelkää epäonnistumista (kun niin monesti kaikki on mennyt mönkään). Löysin kyllä hyvän kuvan, jonka ajattelin tässä lopuksi jakaa:
Ensi maanantaina on lääkäri ja pitäisi miettiä, että jatkuuko sairausloma. Mä oon ihan asennoitunut siihen, että jatkuu, koska jaksaminen on sen mukainen, mutta lääkärihän sen sitten päättää.
Oon miettinyt sitä, että pääsenköhän mä koskaan tyydyttävään työelämään. Kun oon miettinyt eläkettä tms., oon kuullut kommentteja: "En kyllä näe sua vaan kotona." tai " Sä oot vielä niin nuori." (täytän 34-v).
Itse en oikein vielä tiedä mitä ajattelen. Yksi ajatus on herännyt, joka olisi mielenkiintoinen. Nimittäin kirjallisuuden perusopintojen opiskelu avoimessa yliopistossa. Aloitin sen yksi syksy, mutta sitten tapahtui eräs tapahtuma, jonka jälkeen romahin ja jäi kesken. Mutta let´s see. On se...vaikeaa tehdä tällaisena...tämän häiriön kanssa päätöksiä, kun pelkää epäonnistumista (kun niin monesti kaikki on mennyt mönkään). Löysin kyllä hyvän kuvan, jonka ajattelin tässä lopuksi jakaa:
lauantai 3. toukokuuta 2014
Leppoisaa lauantaita
Lauantaita!
Muutaman päivän ajan olo on ollut toisinaan jopa mukava...vaikkakin väsynyt. Tiedä häntä mistä johtuu. Ehkä tai varmastikin pieni vappumatka ja kaverien näkeminen auttoi asiaa ja tietenkin rukoukset. Mun lääkäri yrittää monesti tiedustella sitä, että vaihteleeko mun mielialat yhtäkkiä ja ihan syyttä suotta. Itse kyllä oon sitä mieltä, että aina siihen on joku syy taustalla, jonka voin nimetä. En tiedä mitä diagnoosia hän kalastelee.
En oo halunnut paljon vammaistukihakemusta ajatella. Pakko vaan ajatella, että Jumala pitää jollain tavalla huolta. Oishan tää usko aika päätöntä muuten. Työjuttuja, saikun jatkumista ja tulevaisuuttakaan en oo halunnut nyt kauheesti pähkäillä. Joskus tarvii lomaa jatkuvasta ajattelusta. Ehkä siksi onkin ihan jees olo.
On ollut muuten todella ilahduttavaa saada teiltä mailia rakkaat lukijat. Se on ollut aina positiivinen yllätys. Kiitos!
Muuten. Koska olen toimittaja, mutta en pysty tekemään ko. työtä, niin mulla ois unelmana perustaa myös sellainen blogi, jossa kertoisin ihmisten mielenkiintoisia (elämän)tarinoita. Siis..niin, että ihmisten nimet oisi muutettuja. Mutta sitten pitäisi kerätä niitä tarinoita. Ei ihan pelkkää omaa kaveripiiriä viittisi haastatella :) Aika haastavaa, mutta kattotaan nyt tuleeko siitä mitään. Itse vaan tykkään lukea henkilöhaastatteluja, niin ajattelin, että ehkä joku muukin haluais lukea.
Sellasta.
Mutta palataan!
Muutaman päivän ajan olo on ollut toisinaan jopa mukava...vaikkakin väsynyt. Tiedä häntä mistä johtuu. Ehkä tai varmastikin pieni vappumatka ja kaverien näkeminen auttoi asiaa ja tietenkin rukoukset. Mun lääkäri yrittää monesti tiedustella sitä, että vaihteleeko mun mielialat yhtäkkiä ja ihan syyttä suotta. Itse kyllä oon sitä mieltä, että aina siihen on joku syy taustalla, jonka voin nimetä. En tiedä mitä diagnoosia hän kalastelee.
En oo halunnut paljon vammaistukihakemusta ajatella. Pakko vaan ajatella, että Jumala pitää jollain tavalla huolta. Oishan tää usko aika päätöntä muuten. Työjuttuja, saikun jatkumista ja tulevaisuuttakaan en oo halunnut nyt kauheesti pähkäillä. Joskus tarvii lomaa jatkuvasta ajattelusta. Ehkä siksi onkin ihan jees olo.
On ollut muuten todella ilahduttavaa saada teiltä mailia rakkaat lukijat. Se on ollut aina positiivinen yllätys. Kiitos!
Muuten. Koska olen toimittaja, mutta en pysty tekemään ko. työtä, niin mulla ois unelmana perustaa myös sellainen blogi, jossa kertoisin ihmisten mielenkiintoisia (elämän)tarinoita. Siis..niin, että ihmisten nimet oisi muutettuja. Mutta sitten pitäisi kerätä niitä tarinoita. Ei ihan pelkkää omaa kaveripiiriä viittisi haastatella :) Aika haastavaa, mutta kattotaan nyt tuleeko siitä mitään. Itse vaan tykkään lukea henkilöhaastatteluja, niin ajattelin, että ehkä joku muukin haluais lukea.
Sellasta.
Mutta palataan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)